Osalle Karalaisista jäi viimevuoden SM-viestistä vähän havunneulasia hampaankoloon ja päätettiinkin jo seuraavalla viikolla lähteä SM-viesteihin uudestaan, vaikkakin ne järjestettiin Rovaniemellä. Lentolippuja varailtiin siis jo hyvissä ajoin ja kimppamajoituksista, sekä autonvuokrauksista sovittiin. Loppujenlopuksi Karkki-Rastista pohjoisen metsiin saatiin peräti 6-joukkuetta!
Kun kerran pohjoiseen mentiin, niin oletusarvoisesti luulisi, että mäkeä on tiedossa, mutta tälläkertaa järjestävä taho oli valinnut maastonpalan jossa ei ollut mäkiä, mutta suotakin sitä enemmän. Tarkkana tuli siis olla, suo kun näyttää suhteellisen samanlaiselta, katsoi sitä mistä suunnasta tahansa. Karalaisilla pohjoisen suomaastot olivat vaihtelevasti hallussa, jotkut naulasivat rastit suoraan, toisilla oli vähän enemmän ja toisilla paljon enemmän vaikeuksia. Jotkut myös upposivat melkein kaulaa myöten suonsilmäkkeeseen, mutta taistelivat itsensä sieltä onneksi ehjänä ylös. Lopputulemana Karkkilaan matkasi kuitenkin hienosti 2 plakettisijaa, H35 sarjasta tuomisina oli 5. sija ja D35 sarjasta 6. sija.
Seuraavaksi vielä hieman juttua H35-sarjan viestinkulusta Tommyn kertomana ja naisten viestikokemuksista Inga-Marian kertomana.
Aivan sivun lopusta löytyy myös linkki kuviin jossa Karalaisia (kuvaaja Petri Autio), sekä linkki koko kisojen tulossivulle.
H35 miehet - osuus osuudelta
Kisapäivään oli valmistauduttu ainakin henkisesti melkein vuoden verran, kun Juhan ja Antin kanssa tekstiviestit olivat viuhuneet somessa ja omia kuulumisia ja tavoitteita vaihdettu. Joukkueiden tullessa julki, tavoitekkin selkiytyi, vähintään viides, mitalikin on mahdollinen, ehkä jopa hopea, kultajoukkue vaikutti selvältä ja ylivoimaiselta. Mutta ah, kuinka ihana ja yllätyksellinen laji näytti taas mielenkiintonsa ja ennakkosuosikkimme jäi sijalle 4. Mutta sitten itse asiaan, eli viestin kulku, osuus osuudelta.
Osuus 1 - Tommy
Alkuverkassa ahdistaa, jännittää ja mitä mä täällä teen(?) kysymykset pyörii päässä. Lähtöviivalle ja laukaus, kartta auki - huomio kiinnittyy lyhyeen ykkösväliin, nyt vaan tarkasti jotta homma lähtee käyntiin, tulee polunmutka josta olin päättänyt lähteä rastille, kaikki muut edessäolijat jatkaa polkua, itse pidän pääni ja lähden toteuttamaan omaa suunnitelmaa, pieni paniikintunne hiipii puseroon, hetki sitten meitä oli iso ryhmä, nyt olen aivan yksin, meninkö sittenkin väärin? Jatkan etenemistä ja suoraan lipulle. Jatkan kohti kakkosta, pitkä väli, saavun suolle, Rasti-Kurikan kaveri tulee sivusta omalta hajonnaltaan noin 50metriä eteen, ensin ajattelen ajaa kiinni, mutta huomaan, ettei ole mitään saumoja pysyä vauhdissa joten rauhotan, katson taakse ja näen porukan 50m itseni takana. Päättelen olevani toisena ja kaikilla muilla nopeimmilla oli vaan eri hajonta. Tästä päättelen, että myös kakkonen on itsellä eri kuin muilla, joten tarkkuutta ei kiirettä, luen kuviorajat, isoimmat kivet, tiheikkö, nyt 100m rastille lyön vauhdin ihan minimiin, melkein kävelyvauhtia, luen kaiken mahdollisen ja suoraan lipulle. Pari lyhyttä suht selkeetä väliä ja väliaikarastille tullessa huomaan HS:n juuri lähteneen sieltä ja pari muuta jengiä tulee omilta hajonnoiltaan lipulle yhtäaikaa. Edessä pitkä väli hiidenkirnuille, joissa ihan varmasti hajonta, mutta kaikilla suuntasama, joten ajamme HS:n nopeasti kiinni. Meitä on nyt 6 joukkuetta kimpassa, kun saavutaan hiidenkirnujen vaativalle avokalliosuudelle, 4 muuta joukkuetta nappaa oman hajonnan, kun omalle rastille on vielä reilut 200metriä matkaa syheröisessä avokallioviidakossa. Jämsän Retkiveikkojen kanssa päätetään kuitenkin heti tehdä yhteistyötä ja todetaan loppuradan olevan sama ja koitetaan ajaa karkulaiset kiinni. Vähän ennen rastia puu kaartuu juuri päänkorkeudella enkä huomaa sitä. Juoksen suhteellisen kovaa suoraan puutapäin ja saan Jämsän kaverille huikattua, että odottaa vähän, kun pelkäsin, että taju lähtee. (Taisi itsekkin kuulla kolauksen, kun oli kääntynyt jo minuunpäin ja kyseli onko kaikki kunnossa) 10sekunnin puuhun nojailu, taju ei lähtenyt ja matka jatkuu. Loppurata tultiinkin sitten ihan mallikkaasti, yksi huono suora reitinvalinta, kun olisi kannattanut ottaa tienkierto. Sijalla 5. vaihtoon 3min25sek kärjestä (Rasti-Kurikka), ja 1min40 kakkossijasta(HS). Jossiteltavaa jäi, mutta tyytyväinen.
Osuus 2 - Antti
Antti on saanut itsensä fyysisesti hyvään syyskuntoon ja suunnistuskin on sujunut mallikkaasti tänävuonna. Antti lähtee puomilta kuin tykinsuusta, selkeesti mielessä edessäolevien selät. Ykkösen Antti naulaa varmuudella ja lähtee kohti kakkosta. Kuviorajat ja kivet täsmäävät karttaan ja askel on lennokasta. Rastille ei ole enään kuin 200metriä, kun iskee epävarmuus sijainnista. Nyt ollaan keskellä suota. Jokapuolella näyttää samalta, kivi näkyy, siellä rasti, ei ollut oma, paniikin tunne hiipii puseroon, mistään ei saa kiinni, toinen kivi ja rasti, ei oma. Ei mitään käsitystä missä ollaan, kaikki näyttää samalta, aika tuntuu kulkevan matka ei etene. Ympyräjuoksua ja toivoa, että jostain saisi kiinni. Vihdoin ahaa elämys, tuossa, ja suoraan rastille. 8minuutin pummi! Tuntui tunnilta. Nyt kaikki tai ei mitään ajatuksella. Fyysisesti kaikki koneesta irti, tossu kulkee ja loput liput löytyy Loppelaisella tarkkuudella. Sijalla 6. vaihtoon, reilut 15 min kärjestä, mutta vain alle 2min pronssijasta!
Osuus 3 - Juha
Juhan otteet suunnistuksena viimevuosina on ollut huikeita, joten luotto on kova. Antin osuuden aikana pientä hermostuneisuutta oli ilmassa, ja kännykän väliaikoja seurattiin tiiviisti. Paineet vähän laskivat Antin pummin myötä, mutta viimeisestä väliajasta huomattiin, että pronssimitali ei ole kaukana ja taisteluhenki heräsi. Juhan eteen reilun minuutiin lähti kaksi kovan luokan tekijämiestä, kun Paimiolla oli lapin soille heittää entinen venäläinen maajoukkuemies ja Hakalla Saarisen Timo. Juha ei kuitenkaan kuvia kumarrellut, vaan paineli ensimäiseen väliaikaan samaavauhtia tämän kaksikon kanssa nostaen Karan jo sijalle 5. Loppumatkallakaan Juhalle ei tullut isompia virheitä, mutta ei tullut edelläolijoillakaan, joten Karan värit viipottivat loppusuoraa hienosti sijalla 5.
Laji osoitti taas haastellisuutensa ja yllätyksellisyytensä. Mutta, nuorii poikiihan tässä vielä ollaan, ensvuonna uus yritys Mynämäellä!! Ja käytiin me joulupukillekkin heittämässä pikku toive...
KaRan naiset vauhdissa Valajakosken maastoissa
KaRan naisten panostus Valajaskosken maastoissa käydyssä SM-viestissä oli huikea: neljän joukkueen voimin pistettiin suopursua matalaksi! Koska kenenkään rata ei ulottunut aivan hiidenkirnuille saakka, päätettiin ottaa kaikki ilo irti suojuoksusta tekemällä ylimääräisiä kiemuroita
juurikin soilla. Ja niitähän riitti. Etukäteen ei vielä tiedetty mitä ratamestarin lausunnossakin pilkahtanut “ryssänpäämättäikkö” tarkoitti, mutta radan alkupuoliskolla tuli sekin tutuksi. Radoilla oli riittävästi hajontarasteja ja vähintäänkin tarpeeksi suorasteja. Lähes jokaisella taisi joutua sekä
(suojuoksu)kunto että suunnassakulkutaito koetukselle!
Maaston ja ratojen haasteellisuudesta kertonee se, että gps:ssä saattoi piipittää radan kilometrit tuplaten ennen maalileimaa. Eräs onnekas valokuvaaja sai tuossa tapauksessa kunnian ohjata suunnistajan takaisin kartalle. Myös seuratoverien risteävät rastivälit sekä toisen ohittaminen ja ohitetuksi joutuminen monta kertaa saman radan aikana kuuluivat päivän teemaan. Suohon vajoaminen vyötäröä myöten jäänee myös kummittelemaan mieliin. Ja jos rasti ei aivan heti ottanut löytyäkseen, pistettiin “irti päässyt koira”-vaihde päälle ja skannattiin lähialueen kivet ja kannot tosi nopeesti. Oltiin me kuitenkin yleensä ottaen sen verran kartalla, että nuoret pojat uskalsivat kysyä neuvoa! Järjestäjienkään ei lopulta tarvinnut turvautua edes etsintäpartioon, kun viimeisetkin
karalaiset tulla tupsahtivat kisakeskukseen jokseenkin pitkäksi venyneen suunnistuksen päätteeksi aivan omin voimin. Siinä sitten tarvittiin lisäkäsiä märkien vaatteiden vaihtamiseen, mutta mikä parasta, hymy ei hyytynyt koskaan!
Maastossa koettuja suunnistuskokemuksia oli hauska jakaa ja kerrata seuratovereiden kanssa ensin seurateltalla, sitten automatkalla, sitten hotellissa, sitten päivällisen ääressä, sitten lasillisen ääressä, sitten aamu-uinnilla, sitten aamupalalla, sitten Rovaniemen nähtävyyksien parissa, sitten lentokentällä ja vielä kerran autossa matkalla lentokentältä kotiin! Yksikään kerta ei ollut liikaa, vaan jokaisesta juttutuokiosta jäi mieleen jotain positiivista! Näitä lisää!
Kuvia
Tulokset kokonaisuudessaan
Karalaisten tulokset poimittuna:
H35
5. 511 Karkki-Rasti-1 2.23.25
Os. 1 Tommy Rantala 5 45.57
Os. 2 Antti Reinikainen6 1.39.48 8 53.50
Os. 3 Juha Villa 5 2.23.25 4 43.37
D35
6. 560 Karkki-Rasti-1 2.47.44
Os. 1 Inga-Maria Vaara8 54.11
Os. 2 Lilyon Vaiksalu 7 1.50.04 6 55.53
Os. 3 Tanja Autio 6 2.47.44 4 57.40
7. 563 Karkki-Rasti-2 3.09.03
Os. 1 Maiju Väli-Klemelä10 54.56
Os. 2 Tiina Suikkanen 9 2.02.22 10 1.07.26
Os. 3 Tanja Nyholm 7 3.09.03 7 1.06.40
H50
14. 716 Karkki-Rasti-1 2.59.11
Os. 1 Jan Hopearuoho 15 53.35
Os. 2 Juhani Pyykkö 14 1.52.42 15 59.07
Os. 3 Juha Eronen 14 2.59.11 15 1.06.28
D50
680 Karkki-Rasti-1 Kesk.
Os. 1 Tuija Närhi 11 2.05.55
Os. 2 Eila Lemettinen Kesk. Kesk.
D55
8. 776 Karkki-Rasti-1 3.31.47
Os. 1 Tuija Harju 8 1.34.58
Os. 2 Sanna Hilska 8 2.26.07 8 51.08
Os. 3 Päivi Ahonen 8 3.31.47 8 1.05.40