Ote Ylen uutisista:
”Hälvälän maastot tulevat olemaan kova pala purtavaksi niin ulkomaisille kuin kotimaisille suunnistajille.
– Täällä on neliökilometrillä eniten suppia koko valtakuntaa ajatellen, mikä tarkoittaa sitä, että se maasto on hyvin samannäköistä koko alueella, luonnehtii pääratamestari Juhani Jaskari.
Suppamaasto hämää helposti.
– Itsensä paikallistaminen kovassa vauhdissa on äärimmäisen tarkkaa ja herkkää hommaa suunnistajalle. Pahimmilla alueilla pitää malttaa vetää vähän käsijarrua, jotta löytää sen rastin sieltä. Suunnistajalta tarvitaan taitoa ja kylmäpäisyyttä, että osaa sovittaa vauhdin kartanlukuun, Jaskari toteaa.”
Lehtijutun ote saa asian kuulostamaan siltä että että tähän maastomuotoon täytyy tutustua etukäteen. Onneksi Karkki-Rastin kevätleiri suuntautui tulevan Jukolan lähimaastoihin. Lähdettiin ns. salaa treenaamaan suppamaastoja.
Leiri käynnistyi perjantaina 27.4.18. Matkaan porukat lähtivät jo ajoissa joten harjoituksen pystyi tekemään joko päivällä tai yöllä. Itse en perjantaina paikalle vielä mennyt mutta kuulin huhuja että kartasta oli poistettu polut. Näin saatiin polkurikkaasta maastosta paljon haasteellisempi.
Lauantaina ensimmäinen harjoitus oli Hollollassa Tiirismaan tv-tornin ympärillä. (Jutun ensimäinen kuva) Kyseessä oli teknisesti vaativa runsasrastinen keskimatkan harjoitus. Tarjolla olikin runsaasti rasteja, kiviä sekä käyriä. Varsinaista herkkua!
Maltti mielessä eteneminen sujui rastilta rastille. Muutamia pieniä pyörähdyksiä tuli mutta jotenkin sitä kuitenkin sai itsensä takaisin kartalle ja rastit haltuun.
Ruokaa, kipuaminen Messilän laelle ja valmistautuminen seuraavaan harjoitukseen.
Maaston kuvaus: Aivan kilpailumaaston vieressä oleva nopeakulkuinen kangasmaasto, jossa maaston luoteisosasta löytyy teknisesti vaativampi soiden rikkoma suppa-alue. Toden totta, kartta päättyi punaiseen rasteriin ”Kielletty alue – Jukola maasto”. Nyt oltiin ytimessä – tai ainakin ihan sen laidalla. Harjoitusmuotona viestiharjoitus, tarkoitti lähinnä sitä että tarjolla oli hajontaradat ja yhteislähtö. Naiset tietenkin ensin. Miehet 5 min perään.
Pitkähkön ykkösvälin jälkeen (läpi teollisuusalueen) päästiin vihdoin asiaan. Nyt oli todellakin tiputettava vauhti pois ja yritettävä tiirailla suurentavien lasien läpi kartan runsasta kuvausta. Tärkein opetus itselleni oli juurikin ymmärtää että jos nyt juoksee niin tippuu kartalta. Siispä useampi rastiväli meni kävellessä ja koittaen vain lukea käyriä siinä aina kovinkaan hyvin onnistumatta.
Illalla tankkaus Lahden pastaravintolassa hyvässä seurassa ja odottavin mielin uuteen aamuun.
Sunnuntaiaamun pitkä harjoitus koostui kolmesta noin 5 km radasta jotka sai kiertää haluamassaan järjestyksessä/ja niin monta kuin halusi. Harjoitus tarjosi kaikki samat maastotyypit kuin tulevan Jukolankin maasto: harjumaista ja tasaisempaa suppa-aluetta, polkuja, nopeakulkuista sekä harvennettua männikköä, paikoin kivikkoista maapohjaa ja pieni alue vanhaa sammalpohjaista kuusikkoakin.
Kokosin kahdesta radasta oman mixin – kiersin supikkoa ympäriinsä ja jätin suppamaaston ulkopuolella olleita rasteja vähemmälle. Koin tämän maaston olleen suuresta suppamäärästään huolimatta leirin selkein. Joko edellisen päivän suppa-annostus auttoi tai sitten muuten vaan sattui loksahtamaan paikoilleen ymmärrys kartasta ja maastosta.
Harjoituksen jälkeen oli kiva lähteä kotia kohti hyvillä mielin. Nyt Jukolakaan ei tunnu ihan niin hurjalta kun on testannut maastoa etukäteen. Kunhan vaan muistaa malttaa mielensä siellä muiden naisten seassa ja tiputtaa vauhtia jos ei ajatukset pysy mukana kartanluvussa!
Suuret kiitokset Karkki-Rasti, Pasi ja Juha kun järjestitte meille erittäin hyvän leirin! Ensi vuonna taas!!
-Tanja