Tämän vuoden Hippo-suunnistuskoulun kausi on nyt puolivälissä ja jäljellä on enää viisi harjoituskertaa. Metsässä juokseminen, kipuaminen ja tasapainoilu on tullut harjoitusten myötä tutuksi monelle paikalliselle lapselle, sillä suunnistuskouluun ilmoittautuneita on yhteensä liki 30, vilinää metsässä on siis riittänyt. Kevään alussa ei uskallettu edes unelmoida näin valtaisasta osanotosta ja mikä parasta uusia harrastajia on tipahdellut mukaan koko suunnistuskoulun ajan. On hyvä pitää mielessä, että vieläkään ei ole liian myöhäistä tulla mukaan. Voidaan ajatella myös niin, että suunnistuskoulua on jäljellä vielä viisi kertaa, joista jokainen on mahdollisuus kokeilla kepillä jäätä, tutustua siihen, mitä suunnistus on ja oppia jotakin uutta.
Suunnistus on paljon muutakin kuin oikean reitin löytämistä metsässä. Se tarjoaa ainutlaatuisia luontoelämyksiä ja löytämisen riemua. Lajissa kenties parasta on kuitenkin se, ettei se koskaan muutu yllätyksettömäksi ja aina on mahdollista löytää uusia haasteita. Suunnistuskoulussa on tähän mennessä muun muassa harjoiteltu maastossa kulkemista, karttamerkkejä, kartan suuntausta, reitinvalinnan tekemistä sekä erilaisia leimaustyylejä. Suunnistuksen ohella on pelattu myös polttopalloa, hippaa ja lipunryöstöä.
Mukavuudenhaluinen ei perustellusti ole yksi niistä termeistä, joilla suunnistajia yleensä kuvataan. Suunnistus tapahtuu ympäristön ja sään ehdoilla, vaikka taivaalta tulisi kaatamalla vettä tosisuunnistajan voi nähdä vilahtelevan puiden välissä. On ollut hienoa nähdä, että innokkaimmat suunnistajanalut ovat löytäneet rasteille tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Näin jälkimainintana todettakoon kuitenkin se, että onhan suunnistus huomattavasti houkuttelevampaa kesän lämmössä ja virkistävässä auringonpaisteessa.
 |
Näin ohjaajan näkökulmasta parasta kuluneissa viikoissa on ehdottomasti ollut nähdä lasten innostus, onnistumiset sekä se riemu, jolla yhdessä liikutaan. Suunnistus on harrastus, joka sopii koko perheelle ja usein siitä muotoutuukin koko perheen harrastus. On hienoa, että myös lasten vanhemmat ovat innostuneet suunnistuksesta, sillä suunnistus vaatii vanhemmilta sitoutumista. Suunnistuskoulu on myös oiva paikka vanhemmalle seurata vierestä ja verestää omia muistojaan suunnistuksesta, ovat ne sitten syntyneet koulussa pihtileimasimien aikaan tai aikanaan hyvinkin suosituissa junnukisoissa.
Hippo-suunnistuskoulu on hyvä pohja pitkäkestoisen suunnistusharrastuksen aloittamiselle. Olen itsekin aloittanut polkuni suunnistajana jo liki 15 vuotta sitten Hippo-suunnistuskoulusta. Ilman tällaista mahdollisuutta olisin tuskin koskaan löytänyt suunnistuksen pariin ja kokenut sitä nautintoa, jonka itsensä haastaminen ja onnistumiset metsässä tarjoavat. Se, jatkaako suunnistuskoulusta aktiiviseksi kuntorastikävijäksi vai jopa kilpailuiden pariin, on oma valinta. Mahdollisuus harrastaa vielä vuosienkin päästä löytyy molemmista vaihtoehdoista. Kuten suunnistusradoilla myös suunnistusharrastuksessa on erilaisia reittejä seurattavaksi ja suorituksen voi viedä maaliin useammalla kuin yhdellä tavalla.
 |
Junnutyöntekijä Anu |